Hantit

Ij ʌăŋkər, ij mărək, muj ar rupata.
Yksi hartia, yksi kyynärvarsi, paljon eivät saa aikaan
ts. yksin tehtynä työ on raskaampaa.
(Pohjoishantinkielinen sanonta)

Mansin ohella hantin kielet (vanha nimitys ostjakki) ovat toinen obinugrilaisten haara. Hanti ei ole yhtenäinen kieli, vaan se koostuu kolmesta itsenäisestä kielestä: etelä-, itä- ja pohjoishantista, jotka eivät ole keskenään ymmärrettäviä. Nykyisin etelähanti on kuollut. Hantin kieliä osasi vuoden 2010 väestölaskennan mukaan noin 9 500 ihmistä. Kansallisuudekseen hantin ilmoitti suurempi määrä eli hieman alle 31 000 ihmistä. Venäjän yleisyys käyttökielenä pätee myös hantien keskuudessa.

Kielet

Hantin kielissä on monimutkainen verbijärjestelmä. Vastapainoksi nominien taivutus on yksinkertaistunut melkoisesti. Hantin syntaksi eli lauseoppi onkin varsin omalaatuista.

Ensimmäiset kirjalliset muistomerkit hantin kielistä ovat 1800-luvulta. Nykyisenlainen kirjakieli hantilla on ollut 1930-luvulta saakka. Hantia kirjoitetaan kyrillisillä kirjaimilla, mutta 1930-luvulla kokeiltiin aluksi myös latinalaisia kirjaimia.

Historia ja kulttuuri

Hanteilla on ollut yhteyksiä venäläisiin todennäköisesti 1000-luvulta lähtien. Komeihin hanteilla, kuten manseillakin, on ollut tiiviit yhteydet, josta kertovat lukuisat lainasanat hantin kielissä. Uuden ajan alussa 1400–1500-luvuilla hantit olivat Siperian kaanikunnan vaikutuspiirissä ja joutuivat sittemmin yhä kiinteämmin Venäjän yhteyteen. Venäläiset yrittivät vuosisatojen ajan levittää ortodoksista kristinuskoa hantien keskuuteen, osin menestyksekkäästikin, mutta perinteinen šamanistinen uskonto on jossain määrin selvitynyt näihin päiviin.

1930-luvulla hantit saivat mansien kanssa autonomisen piirikunnan. Neuvostoliiton alkuaikoina vähemmistökansoihin suhtauduttiinkin myönteisesti, mutta 1930-luvun kuluessa hantien heimopäälliköt ja šamaanit joutuivat raakojen vainojen kohteiksi.

Nykyisin hantit muodostavat noin prosentin Hanti-Mansian autonomisen piirikunnan väestöstä. Pohjoisia hanteja asuu myös Jamalin Nenetsian puolella.

Lisätietoa:

Snellman, Hanna 2001. Khants' Time. Helsinki: Aleksanteri Institute.