Liiviläiset

Slikt' mi'er um parām äb ku juvā strid.
Huono rauha on parempi kuin hyvä riita.
(Liivinkielinen sanonta)

Liivin kielen perinteinen puhuma-alue sijoittuu Latviaan Kuurinmaan alueelle. Liivin kieli on häviämässä oleva kieli. Vuonna 2009 uutisoitiin viimeisen liivin puhujan kuolleen Latviassa. Elossa on kuitenkin vielä liiviä äidinkielinään puhuva nainen, joka asuu Kanadassa. Lisäksi kieltä ovat opetelleet tutkijat ja siitä kiinnostuneet. Voidaan arvioida, että liiviä puhuu nykyään toisena kielenä latvian rinnalla noin 25 henkilöä.

Kieli

Liivin kielellä on omia erityispiirteitään verrattuna muihin itämerensuomalaisiin kieliin. Sille on tyypillistä painottomissa tavuissa tapahtunut äänteiden heikkeneminen ja katoaminen, joka on vielä voimakkaampaa kuin viron kielessä. Lisäksi vokaaliharmonia ja astevaihtelu puuttuvat kielestä kokonaan. Latvian kieli on vaikuttanut liiviin, mikä näkyy esimerkiksi ö:n ja ü:n vaihtumisena e:ksi ja i:ksi. Kielessä on myös runsaasti latvialaisia lainasanoja. Kuurinmaalla puhuttu liivi voidaan jakaa länsi- ja itämurteeseen.

Historia ja kulttuuri

Liiviläisten asuttama alue on ollut monien valloittajien alaisuudessa historian aikana. Liiviläiset mainitaan ensimmäisen kerran 1200-luvulla kirjoitetussa Henrikin Liivinmaan kronikassa, joka on tärkeä lähde tutkittaessa Baltian varhaiskeskiaikaa. Jo nimitys Liivinmaa kertoo, että liiviläisiä on ollut alueella paljon, koska alue on nimetty keskiajalla heidän mukaansa. Liiviläisten asuttama alue päätyi saksalaishallinnon alle 1200-luvun lopulla. Jo tätä ennen alueen asukkaita oli yritetty käännyttää kristinuskoon ja ritarikunnat olivat tehneet useampia hyökkäyksiä alueelle, mutta saksalaisten valta vakiintui vasta 1200-luvun lopulla.

Liivinmaa joutui Puola-Liettuan vallan alle vuonna 1559, kun saksalainen ritarikunta hajosi. Puola-Liettua oli suurvaltio, jossa yhdistyivät Puolan kuningaskunta ja Liettuan suurruhtinaskunta. 1600-luvun alussa Ruotsi valloitti alueen ja 1700-luvun alussa Liivinmaa päätyi venäläisille. Latvia itsenäistyi vuonna 1918, jonka jälkeen alkoi liiviläisten kansallinen herääminen. Se kuitenkin pysähtyi toiseen maailmansotaan, jonka jälkeen Latviasta tuli osa Neuvostoliittoa. Jo ennen Latvian itsenäistymistä vuonna 1986 perustettiin Liiviläisten kulttuuriseura ja se nimettiin myöhemmin Liiviläisten liitoksi. Vuonna 1994 perustettiin myös Liiviläisten kulttuurikeskus Riikaan.

Lisätietoa:

Vaalgamaa, Edgar 2001. Valkoisen hiekan kansa: liiviläisten historiaa ja kulttuuria. Jyväskylä: Atena.