Obinugrilaiset

Obinugrilaisiin kieliin lasketaan kuuluvan hantin ja mansin kielet. Yhdessä unkarin kielen kanssa obinugrilaiset kielet muodostavat ugrilaisten kielten haaran. Obinugrilaisiin kieliin liittyvä informaatio esitetään kuitenkin usein harhaanjohtavalla tavalla, sillä hanti ja mansi eivät ole yksittäisiä kieliä, vaan hanti koostuu neljästä, mansi kolmesta kielestä: vanhastaan näistä on puhuttu saman kielen ”murteina”, mutta tosiasiassa erot kielten välillä ovat huomattavia. Tilanne on hiukan samankaltainen kuin saamelaiskielistä puhuttaessa: vanhastaanhan näitäkin pidettiin ”lapin kielen murteina”. Ugrilaisten kielten luokitteluun ylipäätään liittyy paljonkin epämääräisyyksiä, ja on selvää, etteivät hantin, mansin ja unkarin kielet muodosta samanlaista tiivistä ryhmää kuin vaikkapa saamelaiskielet tai itämerensuomalaiset kielet. Ugrilaiset kielet ovat toistensa sukukieliä kuten kaikki suomalais-ugrilaiset kielet, mutta ugrilaisiin kieliin rajoittuvat yhteiset ominaisuudet eivät välttämättä periydy yhteisestä välikantakielestä, vaan ne voivat olla aikojen saatossa tiiviistä kontakteista johtuneen yhteisen kehityksen tulosta.

Perinteisesti obinugrilaisten kielten on kuitenkin katsottu polveutuvan obinugrilaisesta kantakielestä, joka puolestaan yhdessä unkarin kanssa polveutuisi ugrilaisesta kantakielestä. Ugrilaisen kantakielen hajoamisajankohdaksi on tutkija László Honti arvioinut ensimmäisen vuosituhannen eKr. alkua, ja obinugrilainen kantakieli olisi hänen mukaansa hajonnut ajanlaskun alun tienoilla. Totuus ugrilaisen kieliyhteyden todellisesta luonteesta jääköön kielentutkijoiden ratkaistavaksi, mutta kaikkia ugrilaisia kieliä yhdistää joukko niin äänteellisiä, muoto-opillisia kuin sanastollisiakin piirteitä. Ugrilaisiin kieliin rajoittuvaa yhteissanastoa on mm. hevosenhoitoon liittyvä terminologia, joka kertoo myös hantien ja mansien esi-isien harjoittaneen hevospaimentolaisuutta pronssikaudella.

Hantin kieliä on kolme: pohjois-, itä- ja etelähanti. Näistä etelähanti on kuollut. Mansin kieliä on neljä, etelä-, länsi-, pohjois- ja itämansi. Näistä kuitenkin ainoastaan pohjoismansia puhutaan nykyisin, muut kielet ovat kuolleita. Sekä hantin että mansin kielet ovat nykyään hyvin uhanalaisia, sillä vaikka hanteilla ja manseilla on Siperiassa oma nimikkoalueensa, Hanti-Mansia, muodostavat alkuperäiskansojen edustajat alle prosentin alueen väestöstä. Lisäksi suuri osa etnisistä hanteista ja manseista puhuu nykyään äidinkielenään venäjää.

Lisätietoa:

Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna 1992. Ugrien mailla: suomalaisten tutkimusmatkailijoiden jalanjäljillä Obvirralta Uralille. Helsinki: Otava.

Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna 2011. Siperian sylissä. Helsinki: Maahenki.

Kulonen, Ulla-Maija 1993. Johdatus unkarin kielen historiaan. Helsinki: SKS.

Lehtinen, Ildikó 1990. Obinugrilaiset Aug. Ahlqvistin silmin. Kuopio: Snellman-instituutti.

Lehtinen, Ildikó 1995. Tundran ja Volgan kansoja: hantien, mansien, marien ja mordvalaisten kulttuuri tänään. Helsinki: Museovirasto.

Lehtinen, Ildikó (toim.) 2002. Siperia: taigan ja tundran kansoja. Helsinki: Museovirasto.