Permiläiset

Kerran matkustin kohti Permin kaupunkia. Junavaunussani istui kaksi poikaa, jotka juttelivat keskenään pöytänsä ääressä. Ajattelin ensiksi, että he puhuivat komia. Heidän kielensä kuulosti komilta, siinä oli paljon omasta kielestäni tuttua, mutta mitään tällaista komia en ollut koskaan kuullut. Menin ja kysyin pojilta, mitä kieltä he oikein puhuvat. He sanoivat olevansa udmurtteja. Emme me toisiamme täysin ymmärtäneet, vaikka sanamme olivatkin niin samanlaisia. Jonkin verran silti. En ole tavannut udmurtteja tämän jälkeen, mutta nyt olen aina muistanut heitä lämmöllä, kun kansansa jossain mainitaan.

(Erään kominaisen kertoma tarina syksyllä 2012, Niko Partasen muistiinpanojen mukaan.)

Permiläisiä kansoja ovat komit ja udmurtit. He asuvat pitkänomaisella alueella Ural-vuoriston länsipuolella. Ennen yhtenäisen permiläisen alueen välissä on nykyään venäläistyneitä seutuja, mutta eteläisimpien komipermjakkien ja pohjoisimpien udmurttien välissä ei silti ole montaakaan kymmentä kilometriä. On vaikea arvioida, milloin kontaktit permiläisten kansojen välillä ovat katkenneet. Eteläisimpien udmurttien kylistä on pohjoisimpiin komien asutuksiin matkaa ainakin 1300 kilometriä, joten permiläiset kansat ovat itämerensuomalaisten ja saamelaisten tapaan hyvin laajalle ehtineitä.

Kieli

Permiläiset kielet ovat toisilleen läheisiä sukukieliä. Ne eivät ole keskenään täysin ymmärrettäviä, mutta jo lyhyen opiskelun jälkeen komit ja udmurtit ymmärtävät toistensa kieltä melko vaivatta. Arvellaan, että kielet ovat eronneet toisistaan noin 800–900-luvulla, joten suurelle eriytymiselle ei ole ollutkaan aikaa. Silti permiläiset kielet muodostavat kaksi toisistaan erilaisia kielimuotoa: komin ja udmurtin, eikä minkään kielen tai murteen voi sanoa olevan millään tavalla näiden välissä. Tästä huolimatta eteläiset komimurteet ja pohjoiset udmurttimurteet jakavat keskenään sanastoa ja muita piirteitä, ja voinee olettaa, että aiemmin kielten välissä on ollut selkeämpi jatkumo.

Historia ja kulttuuri

Nykyinen udmurttien asuinalue vaikuttaa olevan seutua, jolla permiläiset kansat ovat asuneet hyvin kauan. Alue on kasvillisuusvyöhykkeiden kohtaamispaikalla, aron ja metsävyöhykkeen välissä. Kosketukset arolla liikkuneisiin paimentolaiskansoihin ovat aina olleet läsnä permiläisten kansojen kulttuurissa. Monet lainasanat kertovat yhteyksistä iranilaisia kieliä puhuneisiin heimoihin kuten skyytteihin ja sarmaatteihin, joista jo vanhat kreikkalaisetkin historioitsijat usein kertoivat. Kaspianmereen laskeva Volga on osaltaan yhdistänyt näitä seutuja aina myös Lähi-idän kulttuurikeskuksiin, ja alueelta tehdyt arkeologiset löydöt kertovatkin varhaisesta metallurgian ja muun korkean teknologian omaksumisesta. Aron kansoilta on lainattu muun muassa maatalouteen liittyvää sanastoa.

Permiläisten kielten jakautuminen liittyy selvästi jollain tavalla bolgaarien valtion perustamiseen 800-luvulla. Tämä turkkilaisia kieliä puhunut kansa loi voimakkaan kaupan ja kulttuurin keskuksen aivan permiläisten kansojen naapuriin. Tästä lähti käyntiin prosesseja, joiden myötä permiläisiä kieliä puhunutta väestöä lähti pohjoisemmaksi. Jokireiteillä on varmasti ollut tässä merkittävä rooli. Kamaa ja sen sivujokia pitkin pääsee jo pitkälle pohjoiseen. Eteläisen Komin tasavallan seuduilla jokien virtaussuunta kääntyy pohjoiseen, ja ne kytkeytyvätkin laajoihin Jäämereen laskeviin vesistöihin.

Bolgaarien puhumasta kielestä jäi udmurttiin ja komiin runsaasti lainasanoja. Mongolivalloitukset toivat 1200-luvulla taas uusia turkkilaiskieliä Volgan rannoille, mutta näistä ei juurikaan ole lainoja enää komissa. Voi siis nähdä, että tässä vaiheessa nykyistä komia edeltänyttä kieltä on tuolloin puhuttu jo selvästi pohjoisemmassa. Nykyisiä komien ja udmurttien kulttuureita ovat muokanneet paljon kontaktit erilaisten naapurikansojen kanssa. Toisaalta kyseessä on väistämättä ollut moninaisten kontaktien historia, jossa vaikutuksia on varmasti levinnyt kaikkiin suuntiin. Verrattain pitkä aika ilman säännöllisiä yhteyksiä on luonnostaankin tehnyt komien ja udmurttien kielistä ja perinteistä erilaisia, ja aina nämä kansat eivät ole täysin tietoisiakaan vanhasta sukulaisuudestaan. Tämä kytkös on silti vielä niin läheinen, että sen huomaa kuka tahansa näiden kansojen kanssa tekemisissä oleva. Tätä kuvaa myös tekstin yllä oleva sitaatti.