Virolaiset

Magavale kassile hiir suhu ei jookse.
Hiiri ei juokse nukkuvan kissan suuhun.
(Vironkielinen sanonta)

Itämerensuomalaisiin kieliin kuuluvaa viron kieltä puhuvat virolaiset ovat monelle suomalaiselle varmasti tutuin suomalais-ugrilainen kansa. Virolaiset ovat unkarilaisten ja suomalaisten ohella kolmas suomalais-ugrilainen kansa, jolla on oma valtio, Viron tasavalta. Viron kieli on tasavallan virallinen kieli, joten sillä on turvatumpi asema ja valoisampi tulevaisuus kuin useimmilla uralilaisilla kielillä. Viron puhujia on yhteensä noin 1,1 miljoonaa. Kielen ja kansan omakieliset nimitykset ovat eesti ja eestlane, mihin pohjautuvia sanoja eesti ja eestiläinen on käytetty rinnakkaisnimityksinä myös suomessa.

Kieli

Viro on itämerensuomalainen kieli eli yksi suomen lähisukukielistä. Vaikkeivät viro ja suomi ole varsinaisesti keskenään ymmärrettäviä, tunnistaa suomalainen helposti vironkielisestä puheesta tuttuja sanoja.

Viro on lainannut suuren osan kultturisanastoaan alasaksan ja saksan kielistä, kun taas suomeen vastaava sanasto on saatu enimmäkseen ruotsista. Saksa on vaikuttanut paljon myös viron lauseoppiin, mistä johtuvat monet suomalaiselle vieraat seikat virolaisissa lauserakenteissa. Virossa on myös venäläisiä lainoja, muttei juurikaan enempää kuin Suomessa.

Viron kirjakieli luotiin ensimmäistä kertaa 1500-luvulla uskonpuhdistuksen aikoihin, eli suurin piirtein samoihin aikoihin kuin suomen kirjakieli. 1600-luvulla luotiin oma kirjakieli myös eteläviron kielelle. Vuosisatojen ajan saksan kieli kuitenkin oli hallitseva kaikissa yhteyksissä ja viron kielinen kirjallisuus alkoi nousta vasta kansallisen heräämisen myötä 1800- ja 1900-luvuilla.

Historia

Virolaiset joutuivat 1200-luvulla Tanskan kuningaskunnan ja saksalaisten ritarikuntien vallan alle. Jo tätä ennen oli Virossa kukoistanut oma rautakautinen kulttuuri, joka oli monelta osin järjestäytyneempi kuin Suomessa. 1300-luvun mittaan tanskalaisvalta Pohjois-Virossa heikkeni, ja suurin piirtein koko nykyisen Viron alue joutui saksalaisen aateliston hallitsemaksi. Virolaiset talonpojat joutuivat maaorjuuteen, jossa he elivät 1800-luvulle saakka.

1500- ja 1600-lukujen kuluessa Viron alueet liitettiin Ruotsin kuningaskuntaan. Ruotsin aikaa pidetään Virossa yleensä verrattain hyvänä ajanjaksona. Tällöin perustettiin muun muassa Tarton yliopisto, joka oli Ruotsin valtakunnan toinen yliopisto. Kuitenkin Suuren Pohjan sodan jälkeen vuonna 1721 solmitussa Uudenkaupungin rauhassa Viron alueet liitettiin Venäjään. Saksalainen feodaaliylimystö pysyi Virossa hallitsevana luokkana aina 1900-luvun alkuun saakka.

Viro itsenäistyi vuonna 1918 ensimmäisen maailmansodan myllerrysten ja saksalaisia ja bolševistisia venäläisjoukkoja vastaan käydyn vapaussodan jälkeen. Ensimmäinen itsenäisyyden aika päättyi kuitenkin vuonna 1940, kun Neuvostoliitto miehitti Viron Molotov‒Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti. Toisen maailmansodan edetessä maa joutui Saksan ja sittemmin taas Neuvostoliiton miehittämäksi.

Viro itsenäistyi uudelleen vuonna 1991. Sittemmin maa on liittynyt puolustusliitto NATOon sekä Euroopan unioniin.

Lisätietoa:

Porgasaar, Kristina 2004. Viro: maa, kansa, kulttuuri. Tallinna: Grenader Grupp.

Soosaar, Enn 2011. Viron nurinkurinen vuosisata. Helsinki: Like.

Vesterinen, Ilmari (toim.) 1997. Viron perinnekulttuuri. Helsinki: Gaudeamus.

Zetterberg, Seppo 2007. Viron historia. Helsinki: SKS.